Millä oikeastaan merkitystä kun pelataan kasinopelejä? Se minkälaisella taktiikalla voisi pärjätä, vai onko minkäänlaisella taktiikalla edes mitään virkaa? Tästä ei olla välttämättä vieläkään päästy yksimielisyyteen, vaikka kasinoita sellaisina kuin me ne tunnemme on ollut maan päällä jo 1600-luvulta lähtien, ja uhkapelejä pelattu sitäkin pidemmän aikaa. Voisi jopa sanoa, että uhkapelit ovat yhtä vanha käsite kuin maapallon ensimmäiset ihmiset, eikä väittämä olisi kovin paljon väärässä. Kaikkien näiden vuosisatojen saatossa sama kysymys parveilee kuitenkin pelaajien mielessä: ovatko kasinopelit strategiaa vai onnea? Tämä mielenkiintoinen kysymys pyörii pelaajien mielessä maanosasta riippumatta.
Tämä artikkeli pyrkii tuottamaan tähän kysymykseen jonkinlaisen vastauksen. On kuitenkin todettava, ettei kysymyksen vastaus ole ehkä aivan niin yksiselitteinen kuin mitä toivoisimme. Nopea vastaus olisi tietenkin, että kasinopelit perustuvat puhtaasti pelaajan onneen. Totuus kuitenkin on, että strategialla saattaa kuitenkin olla oma osansa kasinopeleissä. Selvitämme seuraavassa millä siis oikeasti on väliä kasinopelejä pelatessa?
Pelionni on kasinoalan keskeisin osa
Kasinoala on kuuluisa nimenomaan siitä, että voitot ja tappiot perustuvat nimenomaan onneen. Koska tiedämme kaikkien tuntemiemme pelien perustuvan onneen jo ennen kasinolle astumista, pidämme sitä uhkapelien tärkeimpänä ominaisuutena.
Tässä kuitenkin piilee eräänlainen ongelma. Kyseessähän ei oikeastaan ole edes pelaajan onni tai epäonni, vaan pelitulosten täydellinen satunnaisuus. Jokaisen pyöräytyksen kolikkopelissä on määrittänyt satunnaislukugeneraattori, ja jokainen nostettava kortti pokeripöydässä voi tuottaa onnea tai tappiota, ja niin edelleen. Siksi tätä nykyä pelaajat eivät ehkä halua enää luottaa onneensa vaan etsiä sille vaihtoehtoja. Joillakin herää ajatuksia, että ehkä pelissä voi sittenkin olla mukana strategiaa, ehkä pelissä kaivataan sittenkin taitoa.
Nimittäin, jos onni ei yksinkertaisesti suosi pelaajaa, sille ei ole mitään tehtävissä. Ja näin ollen, onko pelaamisessa mitään järkeäkään? Miten tämä ajattelutapa onnesta ja satunnaisuudesta pätee sitten pelaajien keskuudessa, jotka pelaavat ammatikseen? Entä harrastuksena pelaaville, jotka kuitenkin ovat onnistuneet maksimoimaan voittonsa ja minimoimaan tappionsa?
Voiko strategiaa käyttää kontrolloidakseen onneansa?
Yllä mainitun perusteella, voisi olla epärehellistä sanoa, että kasino pelit sittenkään perustuvat sataprosenttisesti pelkkään onneen. Onni vastaan strategia ja taito on kuitenkin täysin pelistä kiinni. Jopa kolikkopelejä pelatessa voi strategioita minimoidakseen tappionsa, joskin niiden kohdalla täytyy ehdottomasti ymmärtää, ettei pelaaja pysty maagisesti taikomaan korkeatuottoisia kuviokombinaatioita pyöräytyksillään. Toisaalta pokeri on hyvä esimerkki uhkapelistä, jossa strategialla ja taidolla on ehdottomasti oma sijansa.
Kyllä, myös pokeria pelatessa onnella on oma osansa; kortit tulevat pakasta esiin satunnaisesti, pelaajalla ei ole tapoja vaikuttaa tähän, ellei sitten toimi sääntöjen vastaisesti ja huijaa. Omalla taidollaan ja pätevällä strategialla voi kuitenkin hyödyntää kortin kuin kortin, tavalla tai toisella. Erinomainen pokerin pelaaja siis kykenisi voittamaan pelin, vaikka hänelle olisi jaettu pakan huonoimmat kortit. Tämä toki kaipaa uskomattomia taitoja ja kivenkovaa strategiaa, johon luultavasti kykenee vain ammattilainen.
Blackjack on toinen esimerkki pelistä, jossa taidolla on sananvaltaa. Siinä se tapahtuu niinkin yksinkertaisella tavalla, kuin osata arvioida milloin ottaa lisää kortteja ja milloin ei. Jo pelkästään se, että pelaaja tuumailee näitä asioita mielessään pelatessaan tarkoittaa pelaajan kehittäneen itselleen pelistrategian, vaikkakin sitten vain yhdelle yksittäiselle pelille kerrallaan.
Miten strategiaa voi yhdistää uhkapelaamiseen?
Tässä vaiheessa sanottakoon, että pokeri ja blackjack ovat harvoja uhkapelejä, joiden tuloksiin omalla toiminnalla voi oikeasti aktiivisesti vaikuttaa. Kaikki muut, kolikkopeleistä rulettiin, ovat täysin satunnaislukugeneraattorin tuloksiin perustuvia, eikä niihin voi samalla tavalla omilla pelipäätöksillään vaikuttaa. Täten pelistrategia siis kehitetään pelattavuuden ulkopuolella.
Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa oikean panoksen laittamista oikeaan aikaan, joko maksimoidakseen voittonsa tai minimoidakseen tappionsa. Näitä strategioita kutsutaan veikkausstrategiaksi, ja niitäkin on aikojen saatossa kehitetty muutama erilaista. Näistä tunnetuimpia ovat kenties Martingale ja Fibonacci. Martingalessa pelaaja tuplaa panoksensa jokaisella kierroksella, jolta ei ole tullut voittoa. Fibonaccissa toimitaan lähestulkoon samalla tavalla, mutta seuraava veto on aina kahden edellisen vedon yhteissumma.
Toimivatko nämä strategiat myös nettikasinoilla?
Perinteisesti näitä strategioita on käytetty nimenomaan kivijalkakasinoilla. Kysymys kuuluukin, voiko niitä soveltaa myös nettikasinoiden maailmassa? Lyhyesti sanottuna, huomattavaa eroa ei ole, eli samat taktiikat, mitkä toimivat kivijalkakasinoilla, toimivat myös nettikasinoilla. Samoilla tavoin, pelit nettikasinoilla perustuvat yhtä lailla onneen kuin perinteisilläkin kasinoilla. Esimerkiksi Suomen markkinoilla toimii vain yksi varsinainen kivijalkakasino, joten nettikasinoiden toimivuus samoilla ehdoilla voi olla huojentavaa kuulla.
Yhteenveto: Mikään strategia ei takaa voittoa!
Loppusanoina haluaisimme mainita, että vaikka nyt olemme puhuneet strategian ja taidon hyödyntämisestä pelatessa, on hyvä huomioida, etteivät ne aina takaa voittoja. Niistä on lähinnä hyötyä sillä saralla, että saisi tappionsa minimoitua, mutta koskaan ei kannata tuudittautua sen varaan, että strategioita kehittämällä saisi varmistettua itselleen voittoja, sillä uhkapelit eivät yksinkertaisesti toimi tällä tavalla. Mikäli haluaa pelata uhkapelejä, kannattaa pelattava peli valita nimenomaan omien kiinnostuksen kohteiden mukaan, eikä voittojen havittelun perässä. Uhkapelit eivät myöskään ole toimiva pelivaihtoehto kaikille yksilöille; esimerkiksi seurapelit kaveriporukalla saattaisivat tuottaa enemmän iloa ja vähemmän riskejä.